Kilpailuoikeus vastuullisuustavoitteiden mahdollistajana – Mitä uutta 2025 on tuonut yrityksille?

Kirjoittajat: Ida Krook, Riikka Kuha, Mikko Huimala ja Niilo Melkas Lukuaika: 5 min

Tänä vuonna kilpailuoikeuden ja yritysten kestävyystavoitteiden yhteensovittamisessa on otettu useita edistysaskeleita. Euroopan komissio (komissio) on antanut myönteisiä kannanottoja useisiin kestävyyssopimuksiin[1] eri toimialoilla. Valtiontukisääntelyn puolella komissio otti kesäkuussa käyttöön uudet puhtaan teollisen kehityksen valtiontukipuitteet teollisuuden hiilidioksidipäästöjen vähentämisen sekä puhtaan energian ja teknologian kehityksen tukemiseksi. Komissio uudistaa parhaillaan myös yrityskauppoja koskevia suuntaviivoja ja arvioi, miten kestävä kehitys voitaisiin huomioida yrityskauppojen arvioinnissa nykyistä paremmin. 

Viime vuosina Euroopassa on käyty vilkasta keskustelua siitä, miten kilpailuoikeuden keinoin voidaan edistää vastuullisuustavoitteita. Käytännön esimerkkejä on kuitenkin ollut vähän, mikä on saanut monet yritykset pohtimaan, uskaltaako yhteistyöhankkeisiin lähteä. Käymme seuraavassa tiiviisti läpi viimeaikaisia kilpailuoikeuden ja vastuullisuuden rajapintoihin liittyviä kehityskulkuja.

Kilpailijoiden välinen kestävyysyhteistyö – komission tuoretta tapauskäytäntöä

Komissio päivitti vuonna 2023 kilpailijoiden välisen yhteistyön arviointia koskevat horisontaaliset suuntaviivansa, joihin sisällytettiin päivityksen yhteydessä uusi kilpailijoiden välisiä kestävyyssopimuksia koskeva luku (luku 9). Samana vuonna komissio antoi myös erilliset suuntaviivat maataloussektorilla tapahtuvan kestävyysyhteistyön arviointiin, jotka sallivat yleisiä suuntaviivoja pidemmälle menevää kestävyysyhteistyötä maatalouden alalla, kun alkutuottajat osallistuvat yhteistyöhön.

Heinäkuussa 2025 komissio antoi ensimmäistä kertaa horisontaalisten suuntaviivojen nojalla epävirallista ohjeistusta kahteen yksittäiseen kestävyyssopimukseen liittyen:

• Ensimmäisessä tapauksessa oli kyse satamaoperaattoreiden välisestä kestävyyssopimuksesta satamissa yleisesti käytettävien sähköisten kontinkäsittelylaitteiden yhteishankinnasta sekä teknisten vähimmäisvaatimusten asettamisesta hankittaville laitteille. Sopimuksella pyritään nopeuttamaan siirtymää dieselkäyttöisistä laitteista sähkökäyttöisiin laitteisiin sekä edistämään hiilidioksidipäästöjen vähentämistä. Komissio katsoi sopimuksen olevan Euroopan unionin (EU) kilpailusääntöjen mukainen sillä edellytyksellä, että siihen osallistuvilla satamaoperaattoreilla on mahdollisuus jatkaa myös itsenäisiä hankintoja, yhteishankintojen volyymi on muutoinkin rajoitettu, ja kilpailuoikeudellisesti sensitiivisten tietojen vaihtaminen rajataan sopimuksen kannalta välttämättömään.

• Toisessa tapauksessa oli kyse autoteollisuuden lisenssineuvotteluryhmän (ALNG) perustamisesta. ALNG:n tarkoituksena on neuvotella lisenssejä nykyaikaisissa ajoneuvoissa käytettäville standardiessentiaalipatenttien alaisille teknologioille ja tätä kautta tehostaa lisenssineuvotteluja erityisesti autoteollisuuden innovaatioiden edistämiseksi välttämättömissä digitaaliteknologioissa, mikä puolestaan edistää EU:n kestävyystavoitteita. Komissio katsoi ALNG:n olevan kilpailusääntöjen mukainen sillä edellytyksellä, että sen neuvottelemat lisenssit eivät ole erityisesti autoteollisuuteen liittyviä ja että ALNG:n jäsenten yhteenlaskettu markkinaosuus näiden osalta ei ylitä 15 prosenttia kokonaiskysynnästä, että ALNG on avoin kaikille halukkaille autoteollisuuden yrityksille ja patenttien haltijat voivat vapaasti päättää osallistumisestaan neuvotteluihin ALNG:n kanssa ja ettei ALNG:n jäsenten välillä vaihdeta kilpailuoikeudellisesti sensitiivisiä tietoja.

Komissio antoi heinäkuussa 2025 myös ensimmäisen positiivisen kannanottonsa maatalousalan erityissääntöjen nojalla:

• Vihreää valoa sai Ranskan viinisektorin kestävyyssopimus, jolla asetetaan ohjeelliset hinnat luonnonmukaiset tuotantostandardit täyttäville Occitanien alueella Ranskassa tuotetuille viineille. Sopimuksen tavoitteena on kannustaa tuottajia säilyttämään kestävät tuotantokäytäntönsä, jotka ovat yleensä kalliimpia kuin tavanomaisilla viineillä ja joiden kustannusten kattaminen on siksi ollut haastavampaa. Sopimuksen mukaiset ohjeelliset hinnat asetetaan tasolle, joka kattaa luonnonmukaisten tuotantostandardien mukaiset viinin tuotantokustannukset sekä enintään 20 prosentin voittomarginaalin. Sopimus on voimassa yhteensä kaksi vuotta, mutta ohjeelliset hinnat kummallekin tuotantostandardille sekä kuudelle rypälelajikkeelle asetetaan vuosittain.

Kestävyysyhteistyöteemaan liittyen keväällä 2025 komissio keräsi myös palautetta ja näkemyksiä yritysten yhteistyön edistämiseksi kriittisten raaka-aineiden hankinnan ja kierrätyksen alalla EU:n kilpailusääntöjen puitteissa. Komissio pyrkii selvittämään, miten alan yritysten tiiviimpää yhteistyötä kilpailusääntöjen puitteissa voitaisiin tukea, jotta EU:ssa voitaisiin vastata kriittisten raaka-aineiden saatavuuden turvaamiseen ja kierrätykseen liittyviin haasteisiin. Palautteen keräämisen jälkeen komissio selvitti vielä kohdennetusti alan yhteistyömahdollisuuksia, ja sen on tarkoitus julkaista tarkempaa ohjeistusta kriittisten raaka-aineiden yhteistyöhankkeiden yhteensopivuudesta kilpailusääntöjen kanssa vielä tämän vuoden loppuun mennessä.

Puhtaan teollisen kehityksen ohjelma ja valtiontuet

Komissio julkaisi helmikuussa 2025 EU:n puhtaan teollisen kehityksen ohjelman (Clean Industrial Deal), jonka tavoitteena on yhdistää ilmastoneutraaliustavoitteet ja Euroopan kilpailukyvyn vahvistaminen sekä houkutella investointeja vihreään siirtymään. Ohjelma sisältää muun muassa kesäkuussa 2025 julkaistun puhtaan teollisen kehityksen valtiontukikehyksen (Clean Industrial Deal State Aid Framework, CISAF), joka on voimassa vuoden 2030 loppuun saakka. Uusi kehys korvaa vuodesta 2022 voimassa olleet tilapäiset kriisi- ja siirtymäpuitteet (Temporary Crisis and Transition Framework)ja yksinkertaistaa tukisääntöjä, jotta jäsenvaltiot voivat myöntää valtiontukea nopeammin ja selkeämmin ohjelman tavoitteiden mukaisiin investointeihin tasapuolisin ehdoin.

CISAF:n puitteissa tukia voidaan myöntää muun muassa seuraaviin tarkoituksiin:

1. uusiutuvan energian ja vähähiilisten polttoaineiden käyttöönoton nopeuttaminen
2. teollisuuden hiilestä irtautumista edistävät investoinnit, joilla vähennetään teollisen toiminnan kasvihuonekaasupäästöjä tai parannetaan energiatehokkuutta
3. väliaikaiset helpotukset sähkökustannuksiin energiaintensiivisillä aloilla
4. puhtaiden teknologioiden (clean tech) riittävän valmistuskapasiteetin tukeminen, mukaan lukien muun muassa nettonollateollisuussäädöksen soveltamisalaan kuuluvat teknologiat
5. yksityisten investointien riskien vähentäminen, kun investointeja tehdään esimerkiksi puhtaan energian käyttöönoton tai teollisuuden hiilestä irtautumisen edistämiseksi.

Tukia voidaan myöntää lähtökohtaisesti missä tahansa muodossa, kuten suorina avustuksina, veroetuuksina, lainojen korkotukina sekä takauksina, ja CISAF:n puitteissa onkin jo annettu muutamia valtiontukipäätöksiä:

1. Komissio on hyväksynyt esimerkiksi Ranskan 11 miljardin euron tukiohjelman, jolla tuetaan kolmen kelluvan merituulivoimalan rakentamista ja käyttöä ja nopeutetaan siten uusiutuvan energian käyttöönottoa.
2. Lisäksi komissio on hyväksynyt kaksi Italian tukiohjelmaa (219 miljoonaa euroa ja 61,5 miljoonaa euroa) ja Espanjan tukiohjelman (700 miljoonaa euroa) puhtaiden teknologioiden valmistuskapasiteetin tukemiseen. Tuet edistävät siirtymistä kohti nettonollataloutta.

Valtiontukipuolella komissio on lisäksi uudistamassa yleistä ryhmäpoikkeusasetusta, joka on tässä yhteydessä tarkoitus päivittää vastaamaan paremmin myös puhtaan teollisen kehityksen ohjelman mukaisia tavoitteita. Uudistetun asetuksen on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2026 loppuun mennessä.

Mitä mahdollisuuksia yrityksillä on tulevaisuudessa?

Viimeaikainen EU-tason kehityskulku vahvistaa, että kilpailuoikeus ei ole staattista vaan kehittyy ympäröivän maailman mukana ja voi toimia kestävämmän yhteiskunnan mahdollistajana. Komission kesällä antamat kestävyysyhteistyötä koskevat ohjeistukset viittaavat siihen, että komissio suhtautuu käytännönläheisesti kilpailuoikeuden ja laajempien kestävyystavoitteiden yhteensovittamiseen ja on valmis tarjoamaan yrityksille kestävyysyhteistyötä koskevaa ohjeistusta.

Myös Suomessa Kilpailu- ja kuluttajavirasto on ilmaissut suhtautuvansa positiivisesti yritysten väliseen kestävyysyhteistyöhön. Se ei ole toistaiseksi antanut erillistä ohjeistusta kestävyyssopimuksista, mutta on korostanut, että kestävän kehityksen edistäminen ja kilpailulainsäädännön noudattaminen eivät ole ristiriidassa keskenään ja että se neuvoo mielellään yrityksiä kestävän kehityksen hankkeissa.

Nämä kehitykset avaavat yrityksille uusia mahdollisuuksia: yhteishankkeet, arvoketjun yhteistyö ja yhteiset investoinnit voivat tukea sekä liiketoimintaa että kestävyystavoitteita. Nyt onkin oikea aika arvioida erilaisia kestävyysyhteistyön mahdollisuuksia, niiden toteuttamista kilpailuoikeuden vaatimusten mukaisesti sekä EU:n tarjoamien uusien rahoitus- ja tukivälineiden hyödyntämistä. Neuvomme mielellämme näissä teemoissa.


[1] Kestävyyssopimuksilla tarkoitetaan yhteistyön muodosta riippumatta kaikkia kilpailijoiden välisiä sopimuksia, joilla on kestävään kehitykseen liittyviä tavoitteita. Tällaisia voivat olla esimerkiksi taloudelliseen, ympäristölliseen ja sosiaaliseen kehitykseen liittyvät tavoitteet, kuten ilmastonmuutoksen torjuminen, saastumisen vähentäminen, luonnonvarojen liikakäytön rajoittaminen ja ihmisoikeuksien vaaliminen.