27/05/2025 | Blog | Energy

Finnish Land Use Act Reform is Progressing – The Draft Government Proposal Was Published on 16 May 2025

Authors: Klaus Metsä-Simola, Alisa Ainonen, and Edith Berden

Please read the translation in English at the end of the article.

Alueidenkäyttölain uudistus etenee – Hallituksen esitysluonnos muutoksista julkaistiin 16.5.2025

Hallitus julkaisi 16.5.2025 esitysluonnoksen uudeksi alueidenkäyttölaiksi. Uudistukset ovat jatkoa vuonna 2018 alkaneelle maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistukselle. Kokonaisuudistuksessa rakentamista koskevat säännökset erotettiin maankäyttö- ja rakennuslaista omaksi kokonaisuudeksi rakentamislakiin, joka tuli voimaan 1.1.2025. Maankäyttö- ja rakennuslain nimi muuttui samassa yhteydessä alueidenkäyttölaiksi ja lakiin lisättiin alueidenkäytön digitaalisuutta koskevia säännöksiä.

Valmistellussa hallituksen esitysluonnoksessa ehdotetaan, että voimassa olevaa alueidenkäyttölakia muutettaisiin kumoamalla siitä kaavoitusta ja muuta alueidenkäyttöä koskevat luvut, joista säädettäisiin uudessa alueidenkäyttölaissa. Voimassa olevaan alueidenkäyttölakiin jäisi säännökset kaavojen toteuttamisesta ja lain nimi muutettaisiin laiksi kaavojen toteuttamisesta.

Voimassa olevaan alueidenkäyttölakiin nähden säännökset säilyisivät pääosin ennallaan: kunnilla olisi edelleen keskeinen ja ratkaiseva rooli kaavoituksessa, ja alueidenkäytön suunnittelujärjestelmään kuuluisivat nykyiseen tapaan valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, maakuntakaava, yleiskaava ja asemakaava. Muutosehdotukseen sisältyy kuitenkin joitain keskeisiä muun muassa energiahankkeisiin vaikuttavia muutosehdotuksia, jotka tiivistämme tässä blogitekstissä.

Hallituksen esitysluonnos on julkisesti nähtävillä ja lausuntokierroksella 11.7.2025 asti. Esitysluonnos pyritään käsittelemään eduskunnassa kesäkuun 2025 lopussa viikolla 26 ja luonnoksen perusteella laadittu lopullinen hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle syysistuntokaudella 2025.

Esitysluonnoksessa ehdotettujen siirtymäsäännösten mukaisesti uuden lain mukaisia säännöksiä sovellettaisiin sellaisten kaavojen laatimiseen ja hyväksymiseen, joita ei ole vielä asetettu ehdotuksena julkisesti nähtäville ennen uuden lain voimaantuloa. Kaavoihin, jotka on asetettu ehdotuksena julkisesti nähtäville ennen muutosten voimaantuloa, sovellettaisiin niitä säännöksiä, jotka ovat olleet voimassa uuden lain voimaantullessa, ja jo voimassa olevat kaavat säilyisivät sellaisenaan voimassa.

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet

Valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita koskevat säännökset säilyisivät pääosin ennallaan. Lakiin ehdotettaisiin kuitenkin lisättäväksi säännös valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tehtävästä. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkoituksena olisi edistää alueidenkäyttöä ja aluerakennetta koskevien valtakunnallisten ja kansainvälisten tarpeiden toteutumista. Asiat, joita valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet koskisivat, säilyisivät pääasiassa ennallaan, mutta niihin lisättäisiin asiat, joilla on kansainvälinen tai valtakunnallinen merkitys huoltovarmuuden tai kokonaisturvallisuuden kannalta. Lisäksi viittaus ekologiseen kestävyyteen korvattaisiin ilmastonmuutoksen hillinnällä ja siihen sopeutumisella, luonnon monimuotoisuudella ja luonnonvarojen kestävyydellä. Lisäksi esitetään säädettäväksi eduskunnalle mahdollisuus ottaa kantaa tavoitteissa käsiteltäviin asioihin ennen kuin valtioneuvosto päättää niistä.

Maakuntakaava

Kolmesta kaavamuodosta suurimpia muutoksia ehdotetaan maakuntakaavaa koskevaan sääntelyyn. Maakuntakaavan tehtävää rajattaisiin koskemaan ainoastaan vähintään maakunnallisesti merkittäviä alueidenkäytön kysymyksiä. Maakuntakaava ei näin ollen enää ohjaisi yksittäisten kuntien yhdyskuntarakenteen kokonaisuuden kehittämistä, vaan se kuuluisi kuntakaavoitukselle. Lisäksi maakuntakaavan oikeusvaikutteisuutta kevennettäisiin niin, että se ei olisi enää voimassa olevan lain sanamuodon mukaisesti ohjeena laadittaessa ja muutettaessa yleiskaavaa, vaan se tulisi ainoastaan ottaa huomioon yleiskaavaa laadittaessa. Maakuntakaavan ohjausvaikutuksesta olisi myös mahdollista poiketa yleiskaavaa laadittaessa kunnan alueidenkäytön kehittämiseen liittyvästä perustellusta syystä. Maakuntakaavan sisältövaatimuksiin ehdotettaisiin joitain lisäyksiä ja tarkennuksia säätämällä muun muassa ilmastonmuutoksen hillintää ja siihen sopeutumista sekä luonnon monimuotoisuuden vaalimista koskevista sisältövaatimuksista.

Maakuntakaavan tehtävän rajaamisen ja sen oikeusvaikutusten keventämisen odotetaan sujuvoittavan jossain määrin kaavoitusta, koska kuntakaavoituksella voitaisiin ratkaista aikaisemmin maakuntakaavaa edellyttäneitä alueidenkäytön kysymyksiä.

Yleiskaava

Yleiskaavaa koskevat säännökset ehdotetaan säilytettäviksi pääosin nykyisellään, mutta niihin ehdotetaan eräitä kaavaprosessin sujuvuutta edistäviä ja sisältövaatimuksia koskevia muutoksia. Ensinnäkin yleiskaavan ohjausvaikutusta kevennettäisiin siten, että asemakaava voitaisiin perustellusta syystä laatia tai muuttaa sisällöltään yleiskaavan ohjausvaikutuksesta poiketen, jos yleiskaava on vanhentunut. Lisäksi kuntien yhteisen yleiskaavan vaikutusta lisättäisiin niin, että se olisi nykyisestä poiketen otettava huomioon maakuntakaavan sijasta. Kunnan mahdollisuutta määrätä kaavoitettavalle alueelle rakennuskielto tai toimenpiderajoitus rajoitettaisiin niin, että rakennuskiellon ja toimenpiderajoituksen enimmäiskestoaikaa ehdotetaan lyhennettäväksi nykyisestä 15 vuodesta kahdeksaan vuoteen.

Yleiskaavan sisältövaatimuksiin puolestaan lisättäisiin uusi infrastruktuurin hyödyntämistä koskeva vaatimus, joka edellyttäisi, että eri toimintojen sekä liikenneväylien ja teknisen huollon verkostojen sijoittamisessa tukeuduttaisiin ensisijaisesti olemassa olevaan rakennuskantaan, liikenneväyliin ja teknisen huollon verkostoihin.

Asemakaava

Myös asemakaavaa koskevat säännökset ehdotetaan säilytettäviksi pääosin nykyisellään, ja niihin ehdotetaan lähinnä sujuvoittavia ja sisältövaatimuksia koskevia muutoksia. Asemakaavan laatimista tai muuttamista varten määrättävän rakennuskiellon enimmäiskestoaika ehdotetaan rajattavaksi kuuteen vuoteen, ja asemakaavassa määrättävän rakennuskiellon enimmäiskestoaika rajattaisiin yhdeksään vuoteen. Asemakaavan sisältövaatimuksiin lisättäisiin muun muassa varautuminen lisääntyviin sään ääri-ilmiöihin ja tulviin. Tämä tarkoittaisi käytännössä, että asemakaavassa ei osoitettaisi rakentamista tulvariskialueelle, jos kaavaratkaisulla ei muuten voitaisi välttää tulvariskiä.

Asemakaavan ja yleiskaavan laatimisaloite ja yhteiskäsittely

Lakiin ehdotetaan lisättäviksi pykälät asemakaavan ja yleiskaavan laatimisaloitteesta sekä asemakaavan ja yleiskaavan laatimisesta yhteistyössä maanomistajan kanssa. Maanomistajalla olisi oikeus tehdä kunnalle perusteltu aloite asemakaavan tai suoraan rakentamista ohjaavan yleiskaavan laatimiseksi tai muuttamiseksi omistamalleen alueelle. Kunta voisi myös maanomistajan pyynnöstä päättää antaa asemakaavaa tai suoraan rakentamista ohjaavaa yleiskaavaa koskevan ehdotuksen maanomistajan laadittavaksi tämän omistamalle alueelle.

Uudeksi menettelyksi ehdotetaan yleiskaavan ja asemakaavan yhteiskäsittelyä. Kaavamuodot voitaisiin jatkossa laatia yhtä aikaa ja hyväksyä samalla päätöksellä, mikä keventäisi kaavojen laatimiseen liittyvää hallinnollista prosessia. Yhteiskäsittely olisi mahdollista sekä uusilla kaava-alueilla että olemassa olevien kaavojen muutosalueilla.

Tuulivoimarakentamisen etäisyysvaatimus

Tuulivoimayleiskaavaa koskeviin erityisiin säännöksiin ehdotetaan lisättäväksi tuulivoimalan ja asutuksen välistä vähimmäisetäisyyttä koskeva säännös. Tuulivoimalan vähimmäisetäisyyden olemassa oleviin asuinrakennuksiin ja rakentamisluvan saaneisiin sekä voimassa olevassa yleis- tai asemakaavassa osoitettuihin asuinrakennuspaikkoihin olisi oltava kahdeksan kertaa tuulivoimalan kokonaiskorkeus, jos tuulivoimayleis- tai asemakaava ei sijoitu maakuntakaavassa osoitetulle tuulivoimaloiden alueelle. Vähimmäisetäisyyssäännös ei siis koskisi maakuntakaavoissa osoitettavia tuulivoimaloiden alueita eikä myöskään tuulivoimayleiskaavassa tai -asemakaavassa osoitettavia tuulivoima-alueita silloin, kun ne sijoittuvat maakuntakaavan tuulivoimaloiden alueelle.

Tuulivoimalan vähimmäisetäisyydestä voitaisiin poiketa alueen maaomistajien suostumuksella. Vähimmäisetäisyyttä ei sovellettaisi, jos kaikki ne maanomistajat ja maanvuokraoikeuden haltijat, joiden omistama asuinrakennus tai suoraan rakentamista ohjaavassa kaavassa osoitettu asuinrakennuspaikka sijaitsee lähempänä kuin kahdeksan kertaa tuulivoimalan kokonaiskorkeuden etäisyydellä suunnittelusta tuulivoimalasta, antaisivat tähän kirjallisen suostumuksensa. Kunta vastaisi siitä, että kaikki nämä maanomistajat ja maanvuokraoikeuden haltijat ovat antaneet suostumuksensa. Annettu suostumus sitoisi myös kiinteistön ja maanvuokraoikeuden mahdollisia myöhempiä omistajia. Suostumus koskisi kertaluontoisesti vain kulloinkin laadittavaa kaavaa. Annetulla suostumuksella ei olisi vaikutusta osallistumisoikeuksiin tai valitusoikeuteen eli maaomistajalla olisi oikeus osallistua kaavaprosessiin ja valittaa tuulivoimakaavasta lain mukaisesti.

Hallituksen esitysluonnoksen mukaan ehdotetun tuulivoimaloiden etäisyysvaatimuksen arvioidaan vähentävän mahdollisuuksia kaavoittaa sellaisia tuulivoima-alueita, joita ei ole osoitettu maakuntakaavassa. Etäisyysvaatimuksen on arvioitu vähentävän potentiaalisten voimaloiden määrän 18 %:iin verrattuna nykytilanteeseen. Esitysluonnoksessa kuitenkin todetaan, että voimassa olevissa maakuntakaavoissa jäljellä olevaa maatuulivoimakapasiteettia on runsaasti. Vaikutus näkyisi etenkin Etelä-, Keski- ja Itä-Suomessa, sillä näiden alueiden maakuntakaavoissa on vähemmän tuulivoimaan soveltuvia alueita kuin Lapissa. Mikäli tuulivoimaloita ei voitaisi enää nykyisessä määrin rakentaa Etelä-Suomeen, sähkönsiirtoverkon rakennustarpeet sekä siirtohäviöiden kustannukset lisääntyisivät, sillä suurin osa sähköstä kulutetaan Etelä-Suomessa. Lisäksi, jos tuulivoimatuotannon kasvu keskittyisi pienemmälle maantieteelliselle alueelle, sähköjärjestelmän tasapainotukseen tarvittavien joustoresurssien kustannukset lisääntyisivät verrattuna tilanteeseen, jossa tuulivoima olisi sijoittunut maantieteellisesti laajemmille alueille.

Etäisyysvaatimuksen lisäksi tuulivoimarakentamista koskevan yleiskaavan maisemavaikutusten huomioimista vahvistettaisiin. Uuden säännöksen mukaan yleiskaavaa laadittaessa olisi huolehdittava siitä, että suunniteltu tuulivoimarakentaminen ei aiheuta merkittäviä haitallisia maisemavaikutuksia.

Aurinkovoimayleiskaava

Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi luku aurinkovoimayleiskaavasta. Vähintään kymmenen hehtaarin kokoisten aurinkovoimaloiden rakentaminen edellyttäisi aina aurinkovoimayleiskaavaa tai asemakaavaa. Rakentamisluvan erityisten edellytysten täyttyminen aurinkovoimarakentamista koskien voitaisiin ehdotetun sääntelyn tarkoittamissa tilanteissa selvittää täten yleiskaavassa. Tällöin rakentamisluvan myöntäminen ei edellyttäisi asemakaavaa tai sitä, että rakentamislain mukaiset sijoittamisen edellytykset suunnittelutarvealueella täyttyvät. Yleiskaavaan otettaisiin määräys, jolla osoitettaisiin, millä alueella rakentamisluvat kaavassa osoitetuille aurinkovoimaloille voidaan myöntää suoraan yleiskaavan perusteella.

Laadittaessa aurinkovoimarakentamista ohjaavaa yleiskaavaa olisi huolehdittava erityisten sisältövaatimusten täyttymisestä: aurinkovoimarakentamista ei osoitettaisi ojittamattomille luonnontilaisille suoalueille eikä merkittävissä määrin metsämaalle, sähkönsiirron tulisi olla mahdollista järjestää ja yleiskaavan olisi ohjattava riittävästi rakentamista ja muuta alueidenkäyttöä kyseisellä alueella.

Muutoksen myötä nykyistä suurempi osa aurinkovoimahankkeista edellyttäisi kaavoitusta. Kaavoitusvaatimus voi pidentää aurinkovoimahankkeiden kokonaiskestoa ja lisätä joissain tapauksissa jonkin verran aurinkovoimayritysten kustannuksia. Toisaalta isojen aurinkovoimaloiden rakentaminen saattaa sujuvoitua, kun yleiskaavaa voidaan käyttää aurinkovoimaloiden rakentamislupien perusteena. Tämä riippuu siitä, missä määrin aurinkovoimaloille osoitettavia alueita tullaan määräämään yleiskaavoissa. Muutosehdotusten taustalla on pyrkimys ympäristövaikutusten kattavaan arviointiin. Kaavoituksessa ympäristövaikutukset selvitetään kattavammin kuin yksittäisen lupaharkinnan yhteydessä.

Suuronnettomuusvaaraa aiheuttavat tuotantolaitokset ja toiminnot

Lakiin ehdotetaan lisättäväksi säännökset suuronnettomuusvaaraa aiheuttavista tuotantolaitoksista ja toiminnoista kaavoituksessa. Säännöksillä pantaisiin osaltaan täytäntöön Seveso III -direktiivin säännöksiä. Laissa säädettäisiin muun muassa siitä, että suuronnettomuusvaaraa aiheuttavat, vaarallisia aineita käsittelevät ja varastoivat tuotantolaitokset olisi sijoitettava riittävän etäälle asuinalueista, yleisessä käytössä olevista rakennuksista ja alueista, virkistysalueista, luonnon kannalta erityisen herkistä alueista sekä mahdollisuuksien mukaan maanteiden ja rautateiden pääväylistä.

Kaavoitusmenettely ja vaikutusten arviointi

Kaavoitusmenettelyä ja vaikutusten arviointia koskeviin säännöksiin ehdotetaan joitain selkeyttäviä ja sujuvoittavia muutoksia ja lisäksi osa nykyisin maankäyttö- ja rakennusasetuksessa olevista säännöksistä ehdotetaan nostettaviksi lakiin. Kunnan velvollisuudesta laatia kaavoituskatsaus luovuttaisiin ja sen sijaan kunnan olisi pidettävä yleisessä tietoverkossa tietoa kunnassa vireillä olevista ja lähiaikoina vireille tulevista kaavoista. Vireilletulovaiheen ja valmisteluvaiheen kuuleminen voitaisiin jatkossa yhdistää asemakaavaa ja yleiskaavaa laadittaessa. Osallistumismahdollisuuksista ilmoitettaisiin jatkossa vain kunnan tai maakunnan liiton verkkosivuilla ja velvoitteista ilmoittaa sanomalehdessä luovuttaisiin. Lakiin ehdotetaan myös lisättäväksi säännös, jonka mukaan asemakaavaa laadittaessa on arvioitava kaavan todennäköisesti merkittävät vaikutukset rakentamisen kustannuksiin.

Tiedoksianto ja voimaatulo

Myös tiedoksiantoa ja voimaantuloa koskeviin säännöksiin ehdotetaan selkeyttäviä ja sujuvoittavia muutoksia ja lisäksi osa nykyisin maankäyttö- ja rakennusasetuksessa olevista säännöksistä ehdotetaan nostettaviksi lakiin. Julkipanomenettelystä luovuttaisiin kokonaan eli sitä ei enää sovellettaisi valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita koskevaan valtioneuvoston päätökseen eikä hallinto-oikeuden päätökseen kaavavalituksesta. Kaavan voimaantuloa ei enää sidottaisi kuuluttamiseen, vaan pääsääntönä olisi, että kaava tulee voimaan, kun hyväksymispäätös on saanut lainvoiman. Lisäksi maakuntakaavan voisi asemakaavojen ja yleiskaavojen tapaan määrätä ennen hyväksymispäätöksen lainvoimaisuutta täytäntöönpantavaksi vain kaava-alueen siltä osalta, johon valitusten ei voida katsoa kohdistuvan.

Muutoksenhaku

Esitysluonnoksessa ehdotetaan, että valitusoikeus rajattaisiin asianosaisiin sellaisten asemakaavojen osalta, jotka laaditaan voimassa olevan yleiskaavan alueelle yleiskaavan ohjausvaikutuksesta poikkeamatta. Valitusoikeutta ei siis enää olisi mainittujen asemakaavojen osalta kaikilla kunnan jäsenillä, vaan ainoastaan niillä, joiden oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Koska huomattava osa asemakaavavalituksista on nykyäänkin asianosaisten tai lähialueen asukkaiden tekemiä, valitusten määrän ei odoteta ehdotetun muutoksen vuoksi merkittävästi vähenevän. Yhdistyksille säädettäisiin valitusoikeutensa säilyttämiseksi velvoite tehdä asemakaavaehdotuksesta muistutus eräitä laissa mainittuja tilanteita lukuun ottamatta. Lisäksi Suomen metsäkeskukselle ehdotetaan valitusoikeutta toimialaansa koskevissa asioissa silloin kun kyse on valtakunnallisesta tai maakunnallisesti merkittävästä asiasta. Viranomaisen oikaisukehotusta koskevista säännöksistä luovuttaisiin.

Ehdotuksessa lakiin sisällytettäisiin säännös uusiutuvan energiantuotannon tai ydinvoiman kannalta merkittävää kaavaa koskevan valituksen käsittelystä kiireellisenä hallintotuomioistuimessa. Pykälä vastaisi muuten voimassa olevan lain 188 a §:ää, mutta siinä säädettäisiin voimassa olevasta laista poiketen myös ydinvoiman kannalta merkittävää asemakaavaa koskevan valituksen ja aurinkovoimarakentamista ohjaavaa yleiskaavaa koskevan valituksen käsittelystä kiireellisenä. Säännöksen voimassaoloaikaa pidennettäisiin vuoden 2032 loppuun saakka.

The Finnish Government published a draft proposal for a new Land Use Act on 16 May 2025. The proposal is a continuation of the overall reform of the Land Use and Building Act that started in 2018. In the overall reform, the provisions on construction were separated from the Land Use and Building Act into a separate piece of legislation, the Building Act, which entered into force on 1 January 2025. At the same time, the name of the Land Use and Building Act was changed to the Land Use Act, and provisions concerning the digitalisation of regional planning were added.

In the draft government proposal under preparation, it is proposed that the current Land Use Act be amended by repealing the chapters on zoning and other land use, which would be regulated under the new Land Use Act. The existing Land Use Act would retain provisions on the implementation of plans, and its name would be changed to the Act on the Implementation of Plans.

Compared with the current Land Use Act, the provisions would largely remain unchanged: municipalities would continue to have the key and decisive role in planning, and the regional planning system would include, as before, national land use objectives, regional plans, master plan s, and local detailed plans. The draft, however, includes several significant proposed changes that affect, among other things, energy projects— these are summarised in this blog post.

The Government’s draft proposal is publicly available and open for comments until 11 July 2025. The aim is to process the draft in the Finnish Parliament at the end of June 2025 (week 26), and the final government proposal, based on the draft, is intended to be submitted to the Parliament during the autumn session of 2025.

Under the transitional provisions proposed in the draft, the provisions of the new Act would apply to the preparation and approval of plans that have not yet been made available for public review in draft form before the entry into force of the new Act. Plans for which a proposal has been made publicly available before the entry into force of the amendments would continue to be governed by the provisions in force at the time the new Act enters into force, and all existing plans would remain in force as they are.

National Land Use Objectives

The provisions on national land use objectives would remain largely unchanged. However, an additional provision is proposed concerning the function of the national land use objectives. The purpose of these objectives would be to promote the realisation of national and international needs regarding regional planning and spatial structure. The topics covered by the national land use objectives would basically remain the same but would include matters of national or international importance in terms of security of supply or overall security. In addition, the existing reference to ecological sustainability would be replaced with references to climate change mitigation, adaptation, biodiversity, and natural resource sustainability. It is also proposed that the Parliament be given an opportunity to express its position on the issues addressed by the objectives before the Government makes a decision on them.

Regional Plan

Of the three types of plans, the most significant changes are proposed for the regulation of regional plans. The scope of the regional plan would be limited to land use issues of regional significance. Therefore, the regional plan would no longer guide the overall development of municipalities’ settlement structures, which would instead fall under municipal-level planning. In addition, the legally binding effect of the regional plan would be modified so that it would no longer serve as guidance in drawing up or amending a master plan (as currently stated by law), but rather it should simply be taken into account when drafting the master plan. Deviations from the guiding effect of the regional plan would also be possible in drawing up a master plan where there is a justified municipal development reason. It is proposed that certain additions and clarifications be made to the content requirements of the regional plan, in particular relating to climate change mitigation and adaptation and the protection of biodiversity.

It is hoped that limiting the scope of the regional plan and reducing its legal effect will to some extent streamline the planning process, as matters that previously required a regional plan could now be handled at the municipal level.

Master Plan

The provisions on master plans would remain largely unchanged, but some modifications are proposed to make processes more efficient and to adjust the content requirements. Firstly, the guiding effect of the master plan would be modified so that, for justified reasons, a local detailed plan could be drawn up or amended in deviation of the master plan if the master plan is outdated. Additionally, the impact of a joint master plan between municipalities would be expanded so that it would supersede the regional plan in guiding policy. The municipality’s authority to impose a building ban or restriction on an area under planning would be tightened by reducing the maximum duration of such bans and restrictions from 15 years to 8 years.

A new requirement related to leveraging existing infrastructure would be introduced to the content requirements of the master plan, stipulating that the location of various activities, transport routes, and utility networks should primarily make use of existing buildings, roads, and utility networks.

Local Detailed Plan

The provisions regarding local detailed plans would also largely remain the same, with mainly procedural and content-related tweaks for improved efficiency. The maximum duration of a building ban imposed to enable the preparation or amendment of a local detailed plan would be shortened to six years, and the maximum duration of a building ban enacted via a local detailed plan would be limited to nine years. The content requirements for a local detailed plan would, among other things, more specifically address increasing extreme weather events and flooding. In practice, this would mean that flood-risk areas would not be designated for development unless the flood risk could otherwise be avoided through the plan.

Initiative for Drafting a Master Plan and a Local Detailed Plan, Joint Processing

It is proposed that provisions be added on the right to propose the drafting of a local detailed plan or a master plan, as well as the joint drafting process between the municipality and the landowner. A landowner would have the right to submit a justified proposal to the municipality requesting a local detailed plan or a master plan (directly regulating construction) for land the owner possesses. In addition, at the request of the landowner, the municipality could decide that the owner of the land in question would prepare the draft local detailed or directly construction-regulating master plan.

A new procedure is also proposed that would allow concurrent processing of both the master plan and the local detailed plan, enabling them to be drawn up together and approved by a single decision. This combined approach would reduce the administrative burden of the planning processes. Joint processing would be made possible for both new planned areas and areas undergoing amendments to existing plans.

Distance Requirement for Wind Power Construction

A new provision aiming to set minimum distance requirements between wind turbines and residential areas is proposed for wind power master plans. WTGs would have to be at least eight times their total height away from existing residential buildings and from future residential building sites that have either already been granted a construction permit or are designated for construction in a valid general or local detailed plan, provided that the wind power master or local detailed plan is not located in an area designated for WTGs in the regional plan. Consequently, the minimum distance requirement would not apply to wind-energy areas shown in regional plans or in wind power master or local detailed plans where these areas are located within regions designated for wind energy in the regional plan.

The minimum distance requirement for WTGs could be waived with the consent of all landowners. The requirement would not apply if all affected landowners and right-of-occupancy leaseholders whose existing housing or building site (as shown in a directly construction-regulating plan) is located closer than eight times the WTG’s total height gave their written consent. The municipality would be responsible for confirming that all such landowners and leaseholders have consented. Consent would also bind any subsequent owners of the property or leasehold. Consent would apply only once to the plan under preparation. Providing consent would not affect the right to participate or the right to appeal. In other words, landowners would still have full legal rights to participate in the planning process and to appeal the outcome in accordance with the law.

According to the Government’s draft proposal, such distance requirement is expected to reduce opportunities to plan wind power areas not designated in the regional plan. It has been estimated that the requirement could reduce the potential number of WTGs to 18% of the current number. However, the proposal states that existing regional plans still have ample onshore wind capacity remaining. The effect would be particularly significant in Southern, Central, and Eastern Finland, where there are fewer suitable wind-power areas designated in regional plans compared to Lapland. If WTGs could no longer be built in southern Finland to the current extent, the need to expand transmission networks and the cost of transmission losses would increase, as most of the electricity is consumed in the south. Moreover, if wind power development were concentrated in smaller geographical regions, the cost of the flexible resources required to balance the energy system would increase, as opposed to a scenario in which installations are spread out over broader areas.

In addition to the distance requirement, the new rules would strengthen the consideration of landscape impacts in the wind power master plan. The plan would need to ensure that planned wind power development does not cause significant detrimental effects on the landscape.

Solar Power Master Plan

The draft proposes adding a new chapter on solar power master plans. Construction of solar power plants larger than 10 hectares in size would always require a solar power master plan or a local detailed plan. Under the proposed rules, the special conditions for approving construction of solar projects would be evaluated in the master plan process, which would mean that a local detailed plan would not necessarily be required, nor would compliance with siting requirements in a “planning need” area under the Building Act. The master plan would include elements specifying the area where construction permits for the solar projects designated in the plan could be granted directly on the basis of the master plan.

A solar power master plan would also have to meet a set of special content requirements: solar power development could not be sited on undrained, naturally occurring peatlands or over extensive areas of forested land; the grid connection would need to be feasible; and the master plan would have to provide sufficient guidance over construction and other land use in that area.

Under these changes, a larger share of solar projects would need to go through municipal planning processes. This may lengthen the overall project timelines and increase costs somewhat for solar developers. On the other hand, large-scale solar power plants could be streamlined by allowing approval directly through the master plan rather than an additional local detailed plan. Actual outcomes will depend on how extensively municipalities designate areas for solar power in their master plans. The motivation behind the new requirements is to ensure more comprehensive environmental impact assessments, which planning processes can accommodate more thoroughly than individual permitting processes.

Major-Accident Hazard Facilities and Operations

It is proposed that the Act also include provisions for major-accident hazard facilities and operations in the planning process. These provisions aim to implement the Seveso III Directive. Among other things, the law would stipulate that sites handling or storing hazardous substances must be located at a sufficient distance from residential areas, public buildings, recreational areas, areas of particular environmental sensitivity, and major roads and railway lines wherever possible.

Planning Procedure and Impact Assessment

Several clarifications and streamlining measures are proposed for the planning procedure and impact assessment, including integrating some provisions currently found in the Land Use and Building Decree into the law. Municipalities would no longer be required to produce a planning review, but would instead be obliged to maintain public, online information regarding ongoing and upcoming plans. Consultation at both the start-up and preparatory phases of planning could, in the future, be combined when drawing up general or local detailed plans. Going forward, notices of opportunities to participate would be published only on municipal or regional council websites, thus removing the requirement to publish this information in newspapers. Furthermore, it is proposed that evaluating the likely significant effects of the plan on construction costs be required when preparing local detailed plans.

Notifications and Entry into Force

The draft also includes proposals to clarify and streamline rules on notification procedures and the entry into force of plans, once again moving certain provisions currently found in the Land Use and Building Decree into the law. The public notice procedure would be removed entirely, meaning it would no longer apply to government decisions on national land use objectives or administrative court rulings on appealed zoning decisions. Plans would, by default, enter into force once the approval decision is legally binding, no longer being directly tied to public announcements. Additionally, the provision allowing the regional plan to be enforced prior to the final approval decision would be extended to regional plans, similar to existing practice for local detailed and master plan s; however, only those parts of the plan that are not subject to appeal would qualify.

Appeals

The Government’s draft proposes limiting the right of appeal for local detailed plans drawn up within existing master plan areas without deviating from the guiding effect of the master plan, so that only directly affected parties (those whose rights, obligations, or interests are impacted) could appeal. Thus, the right to appeal would no longer extend to all municipal residents for such plans. Since most appeals on local detailed plans are currently filed by directly affected parties or nearby residents, the number of appeals is not expected to drop significantly. Meanwhile, to retain their legal standing to appeal, associations would be required to submit a formal comment on the proposed local detailed plan, barring certain exceptions defined by law. The draft also proposes granting the Finnish Forest Centre the right to appeal in matters falling under its purview where the issue is of national or regional significance. Moreover, the provisions on authorities’ rights to issue rectification requests would be removed.

Lastly, the proposal includes a provision for expedited administrative court proceedings in cases involving land use plans of major importance for renewable energy or nuclear power. While generally similar to Section 188a of the current Act, the revised text would also provide for expedited appeals on nuclear power–related local detailed plans and master plans for solar power. The provision’s validity would be extended until the end of 2032.