KHO linjasi veronkorotukset: keppiä ja porkkanaa tarjolla

Author: Ossi Haapaniemi

KHO:n enemmistö veti tuoreissa päätöksissään VML 32 §:n 3 momentin mukaisen veronkorotuksen soveltamisessa tiukkaa linjaa. Kyseisen 3 momentin soveltaminen edellyttää, että veroilmoitusta pidetään olennaisesti vääränä ja verovelvollisen menettelyä vähintäänkin törkeän huolimattomana. Mikäli 3 momentti ei sovellu, veronkorotus voi olla enintään 800 euroa.

Tapauksessa KHO 2016:15 pääverolomakkeelta oli puuttunut tieto veronalaisesta konserniavustuksesta, minkä vuoksi pääverolomakkeella ilmoitettu tulo on ollut 1 000 000 euroa liian pieni. Konserniavustus oli tosin ilmoitettu lomakkeella 65, mistä pääverolomakkeella tehdyn ilmoituksen puutteellisuus on ollut pääteltävissä. Yhtiö ei kuitenkaan ollut oma-aloitteisesti oikaissut virhettä.

Vaikka virhe oli selvä ja helposti havaittavissa, KHO:n enemmistö katsoi, että verottajan tutkiessa nykyään veroilmoitukset vain summaarisesti virheellinen pääverolomake voi johtaa verottamatta jäämiseen, jos virhettä ei verotuksessa liitelomakkeelta havaita. Kun siten otettiin huomioon

1. pääverolomakkeen merkitys yritysverotuksen toimittamisen perustana,

1. virheen selvyys ja

1. verotettavaan tulokseen vaikuttava euromäärä ja

1. yhtiön resurssit huolehtia kirjanpitovelvollisena ilmoitusvelvollisuudestaan, yhtiö oli antanut VML 32 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla väärän veroilmoituksen.

Selvän virheen osalta linja on yrityksiä eli kirjanpitovelvollisia kohtaan varsin ankara. Keppiä tulee varsin helposti, edes tiedon ilmeneminen liitelomakkeelta ei poistanut veroilmoituksen virheellisyyttä. Liitelomaketta ei kuitenkaan tule sotkea varsinaiseen lisätiedon antamiseen, mitä käsitellään jäljempänä.

VML 32 §:n 3 momentin eli prosenttimääräisen korotuksen käyttämistä perusteltiin myös sillä, että muutoin veronkorotus olisi ollut maksimissaan vain 800 euroa, mikä olisi suuremmille yrityksille lähes merkityksetön. Tässä ollaankin sitten ongelman ytimessä, vähemmistöön jääneiden jäsenten mukaan oikeuskäytännöllä ei pitäisi korjata tällaista sinänsä epäsuhtaa, vaan kyse on lainsäätäjän asiasta.

Vähemmistö totesi mm., että VML:n lailla 1079/2005 toimeenpannulla muutoksella oli supistettu veroviranomaisen tutkimisvelvollisuutta aikaisemmasta. Tällä muutoksella ei kuitenkaan ole merkitystä sen seikan arviointiin, onko verovelvollinen antanut olennaisesti väärän veroilmoituksen törkeästä huolimattomuudesta. Verotusmenettelylain 32 §:n 3 momentin soveltamisedellytyksiä ei ole mainitun uudistuksen yhteydessä muutettu. Sillä, että veroviranomainen ei enää aiempaan tapaan tutki veroilmoituksia, ei ole vaikutusta siihen, onko veroilmoituksen virheellisyys johtunut verovelvollisen törkeästä huolimattomuudesta. Verotuksen toimittamiseen liittyvillä käytännöllisillä seikoilla ei voida perustella lain säännöksen sivuuttamista.

Enemmistö on perusteluissaan selostanut hallituksen esityksen (HE 91/2005 vp) tuolloisen nykytilan arviointia, jonka mukaan yhteisöjen ja muiden kirjanpitovelvollisten verotus toimitetaan verovelvollisen veroilmoituksessa antamien verovelvollisen kirjanpitoon ja tilinpäätökseen perustuvien tietojen perusteella. Tällä sinänsä kiistattomalla ja myös nykyisin voimassa olevalla lähtökohdalla ei voida perustella sitä, että yhteisön veroilmoituksessa olevat virheet tarkoittaisivat aina olennaisesti väärän veroilmoituksen antamista ja että ne olisivat aiheutuneet verovelvollisen törkeästä huolimattomuudesta. Mainitulla hallituksen esityksen tuolloisen nykytilan selostamisella ei ole merkitystä nyt kysymyksessä olevassa asiassa.

Vähemmistön perustelut ovat varsin vakuuttavat, mutta enemmistön kantaa ne eivät muuttaneet, vaikka KHO pohti päätöstään pitkään, vielä istunnon jälkeenkin peräti vuoden verran. Päätösten tullessa ulos ”enemmistö” oli jo lukumääräisesti ”vähemmistö” verojaostolla, mutta tällä ei ollut vaikutusta lopputulokseen. Nykyisin kukaan enemmistöön kuuluneista ei ole enää verojaostolla. Voittaisiko ”vähemmistön” kanta nyt vai ovatko nykyiset jäsenet sidottuja edeltäjiensä kantaan?

Tarjolla oli kuitenkin myös porkkanaa. Jos verovelvollinen ehti korjata virheen oma-aloitteisesti, ei VML 32 §:n 3 momentin mukaista veronkorotusta voitu määrätä. Valitettavasti KHO ei tätä päätöstä (KHO 10.2.2016 taltio 409) julkaissut, mutta sen sijaan Kauppalehti uutisoi päätöksestä ja sai aikaan tilausvyöryn.

Myöskään omaksi vahingoksi tehtyä verovelvollisen virhettä ei voitu rangaista VML 32 §:n 3 momentin mukaisella veronkorotuksella (KHO 2016:16). Verohallinnon ja hallinto-oikeuden päätösten mukaan tämäkin olisi ollut mahdollista. Näiden virheellisyys ei kuitenkaan ollut niin ilmeinen, että verovelvolliselle olisi voitu antaa korvausta oikeudenkäyntikuluista.

Vaikka enemmistö tarjosi päätöksen KHO 2016:15 verovelvolliselle keppiä, kätkeytyy päätöksen perusteluihin kuitenkin roppakaupalla porkkanaa. Perusteluissa todetaan nimittäin tulkinnallisten asioiden osalta myönteisesti, että verovelvollinen voi ja itse asiassa verovelvollisen tulee saattaa ne tutkittavaksi lisätietoja veroilmoituksen liitteillä antamalla:

”Lailla 1079/2005 toteutetun uudistuksen johdonmukainen seuraus on, että verovelvollisen tulee saattaa välttyäkseen 3 momentin mukaiselta veronkorotukselta itse veroilmoituksessa nimenomaisesti tutkittavaksi kaikki ne kysymykset, joihin liittyy epävarmuutta pääverolomakkeelle merkityn erän oikeellisuudesta, vaikkakaan tätä ei ole uudistusta koskevissa säännöksissä tai esityksen perusteluissa tuotu yksiselitteisesti esille. Yritysverotuksen perustuessa tietojen antamiseen vahvistetuilla lomakkeilla ja laajenevaan sähköiseen ilmoittamiseen, jolloin ilmoitukset luetaan optisesti, verovelvollista ei ole nimenomaisesti ohjeistettu, miten tietty kysymys saatetaan tutkittavaksi, mutta on oikeudellisesti selvä, että verovelvollinen voi aina halutessaan liitteillä vapaamuotoisesti selvittää epäselviä kysymyksiä.”

Käytännössä ongelmallista on, että Verohallinto on ollut varsin haluton ottamaan vastaan mitään lisätietoja veroilmoitukseen liittyen ja vaikka yritys saisikin lisätiedot annettua, Verohallinto on ollut varsin haluton tutkimaan niitä säännönmukaisen verotuksen yhteydessä. Verohallinto on käytännössä edustanut linjaa, että jos he jättävät jonkin asian lisätiedosta huolimatta tutkimatta, ei asiaa ole säännönmukaisessa verotuksessa nimenomaisesti tutkittu, vaikka olisi voitu, ja asiassa voidaan toimittaa jälkiverotus ja määrätä veronkorotus. Eli verovelvollinen kärsii riskin Verohallinnon toiminnasta. KHO:n päätöksessä edellä todettu toivottavasti muuttaa Verohallinnon linjaa tältä osin. Kuitenkin jos verovelvollinen on halunnut pelata varman päälle, niin varminta on ollut tehdä veroilmoituksen päälomakkeella itselle kielteinen tulkinta ja vaatia sitten myönteisempää tulkintaa lisätietoja antamalla tai valitusprosessissa. Maallikkokin ymmärtää, ettei tässä ole mitään järkeä.

KHO:n päätökset huomioon ottaen selkeintä olisi, että veronkorotussäännökset uudistettaisiin kokonaan. Verohallinnossa kehitys onkin onneksi menossa eteenpäin ja käyttöön ollaan ottamassa vapaaehtoisia veroilmoituskeskusteluja. Toivottavasti tämä osaltaan poistaa ongelman.