Legal Update: Työryhmä ehdottaa lakia kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista

Print pdf-version | Read the English version

Työryhmä ehdottaa lakia kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista

EU:n direktiivi kilpailuoikeudellisesta vahingonkorvauksesta annettiin 26.11.2014. Jäsenvaltioiden tulee implementoida direktiivi viimeistään 26.12.2016.

Työ- ja elinkeinoministeriön asettama työryhmä on valmistellut direktiivin saattamista osaksi Suomen lainsäädäntöä. Työryhmä on tänään 16.6.2015 ehdottanut, että Suomessa säädettäisiin laki kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista. Ehdotus menee seuraavaksi lausuntokierrokselle, jonka jälkeen sen valmistelua jatketaan. Lopullinen laki astunee voimaan vuoden 2016 aikana.

Käsittelemme seuraavassa tiivistetysti työryhmän keskeisiä ehdotuksia. Suurin osa työryhmän ehdotuksista perustuu suoraan EU:n direktiiviin. Tästä syystä on odotettavissa, että jatkovalmistelussa keskitytään yhtäältä niihin kohtiin, joissa direktiivi antaa kansallista liikkumavaraa ja toisaalta sen varmistamiseen, että direktiivi implementoidaan muutoin korrektilla ja tarkoituksenmukaisella tavalla.

Aineellinen ja ajallinen soveltamisala

Ehdotettua lakia sovellettaisiin sekä EU:n että Suomen kilpailuoikeuden rikkomisesta aiheutuneiden vahinkojen korvaamiseen. Laki soveltuisi kilpailuoikeudellista vahingonkorvausta koskevan asian käsittelyyn sekä yleisissä tuomioistuimissa että välimiesmenettelyssä.

Työryhmän ehdotuksen mukaan lakia sovellettaisiin korvauskanteisiin, jotka on nostettu lain voimaantulopäivän jälkeen. Direktiivin mukaan jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että kansallisia säädöksiä, jotka on annettu direktiivin aineellisten säännösten noudattamiseksi, ei sovelleta taannehtivasti. Työryhmän mukaan tällaisia aineellisia säännöksiä olisivat ainakin korvausvelvollisuuteen, korvaukseen oikeutettuihin ja korvauksen suuruuteen liittyvät säännökset. Voimaantuloon liittyviä kysymyksiä on tarkoitus käsitellä tarkemmin lausuntokierroksen jälkeen.

Korvattava vahinko ja vahinko-olettama

Ehdotetun lain mukaan luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä, joka on kärsinyt vahinkoa kilpailuoikeuden rikkomisesta, on oikeus saada täysi korvaus aiheutuneesta vahingosta vahingon aiheuttaneelta elinkeinonharjoittajalta tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymältä. Myös rikkomiseen syyllistyneen välillisellä ostajalla tai toimittajalla on oikeus täyteen korvaukseen kärsimästään vahingosta.

Täysi korvaus kattaa todellisen vahingon, saamatta jääneen voiton ja vahingon syntymisestä korvauksen maksuun saakka maksettavan koron. Työryhmän ehdotuksen mukaan vahingonkorvaukselle on maksettava korkolain 3 §:n 2 momentin mukaista korkoa siitä päivästä lukien, jona vahinko on aiheutunut siihen saakka, kunnes korkolain 7 §:n edellytykset viivästyskorolle täyttyvät. Korvaus ei rikastumiskiellon mukaisesti saa ylittää täyttä korvausta aiheutuneen vahingon määrästä.

Kun kyse on kartellista, rikkomisen oletetaan ehdotuksen mukaan aiheuttavan vahinkoa. Rikkomiseen syyllistyneellä on oikeus kiistää tämä olettama. Muiden kilpailurikkomusten kuin kartellin osalta ei ole vastaavaa vahinko-olettamaa.

Taloudellinen seuraanto

EU:n direktiivi ei sisällä säännöksiä ns. taloudellisesta seuraannosta. Työryhmä ehdottaa kuitenkin, että jos liiketoiminta, jossa kilpailuoikeutta on rikottu, on luovutettu, vahingosta vastaa myös luovutuksensaaja, jos se liiketoiminnan saadessaan tiesi tai sen olisi pitänyt tietää kilpailuoikeuden rikkomisesta. Tietoisuuselementin takia säännös ei olisi yhdenmukainen julkisoikeudellisessa seuraamusmaksuprosessissa sovelletun taloudellisen seuraannon periaatteen kanssa. 

Rikkomuspäätösten vaikutus

Tuomioistuimen on viran puolesta otettava vahingonkorvaustuomionsa perustaksi Kilpailu- ja kuluttajaviraston, markkinaoikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden lainvoimaisessa päätöksessä todettu kilpailuoikeuden rikkominen. Rikkomisen toteamisen vaikutus kattaisi vain rikkomuksen luonteen ja sen aineellisen, henkilöllisen, ajallisen ja alueellisen soveltamisalan.

Jos kilpailuoikeuden rikkominen on todettu muussa EU:n jäsenvaltiossa tehdyllä lainvoimaisella päätöksellä, tuomioistuimen on otettava rikkomispäätös huomioon osana näyttöä kilpailuoikeuden rikkomisesta.

Yhteisvastuu ja takautumisoikeus

Kilpailuoikeutta yhteisellä toiminnallaan rikkoneet yritykset vastaavat lakiehdotuksen mukaan rikkomisen aiheuttamasta vahingosta pääsääntöisesti yhteisvastuullisesti. Ns. leniency-järjestelmän nojalla seuraamusmaksusta vapautettu yritys on kuitenkin lähtökohtaisesti yhteisvastuussa ainoastaan vahingosta omille suorille tai välillisille ostajilleen tai toimittajilleen. Rikkomiseen syyllistynyt pieni tai keskisuuri yritys on – tiettyjen tiukkojen edellytysten täyttyessä – puolestaan vastuussa vain sen omille suorille ja välillisille ostajille.

Korvausvelvollisten kesken korvausmäärä on jaettava ottaen huomioon kunkin korvausvelvollisen viaksi jäävä syyllisyyden määrä. Korvausvelvollinen, joka on maksanut omaa suhteellista osuuttaan suuremman korvauksen, voi vaatia muilta rikkomiseen syyllistyneiltä osuutta, joka vastaa kunkin rikkomiseen syyllistyneen suhteellista vastuuta vahingosta. Tältäkin osin ehdotetaan tiettyjä poikkeuksia siltä osin kuin kyse on leniency-järjestelmän perusteella seuraamusmaksusta vapautetusta yrityksestä.

Ylihinnan siirtäminen (ns. passing on)

Kaikki vahinkoa kärsineet voivat direktiivin ja työryhmän ehdotuksen mukaan hakea vahingonkorvausta riippumatta siitä, ovatko ne rikkomiseen syyllistyneen suoria tai välillisiä ostajia. Liiallisten korvausten välttämiseksi jäsenvaltioiden on kuitenkin vahvistettava tarkoituksenmukaiset säännöt sen varmistamiseksi, että jakeluketjun millä tahansa tasolla maksettu korvaus todellisesta vahingosta ei ylitä tuolla tasolla ylihinnasta aiheutunutta vahinkoa.

Tuomioistuin arvioi, mikä osuus mahdollisesta ylihinnasta on siirretty eteenpäin jakeluketjussa. Työryhmä ehdottaa myös ylihinnan siirtämistä koskevan todistustaakan jakautumiseen liittyviä sääntöjä. 

Todisteluun liittyvät säännöt

Työryhmän ehdotuksen mukaan todisteiden esittämiseen sovelletaan, mitä oikeudenkäymiskaaren 17 luvussa ja erityisesti sen 38 §:ssä ja 40 §:ssä säädetään. Tuomioistuin ei saa hyödyntää kilpailuoikeudellista vahingonkorvausasiaa koskevassa oikeudenkäynnissä todisteena tietoa seuraamusmaksusta vapautumista tai sen alentamista koskevan yrityslausunnon sisällöstä. Ennen kuin Kilpailu- ja kuluttajavirasto on päättänyt menettelynsä tuomioistuin ei saa hyödyntää todisteena myöskään tiettyjä muita tietoja. Tuomioistuimen tulee rajoittaa todisteiden esittämisen siihen, mikä on oikeasuhteista ottaen huomioon asianosaisten ja asiaan liittyvien kolmansien osapuolten oikeutetut edut.

Vanhentuminen

Työryhmä ehdottaa, että oikeus korvaukseen vanhentuu, jos korvauskannetta ei ole pantu vireille viiden vuoden kuluessa siitä, kun vahingonkärsijä tiesi tai sen olisi pitänyt tietää kilpailuoikeuden rikkomisesta sekä vahingosta ja siitä vastuussa olevasta.

Vahingonkorvauksen vanhentuminen on joka tapauksessa pääsääntöisesti katkaistava ennen kuin kymmenen vuotta on kulunut rikkomisen päättymisestä. Jos Euroopan komissio tai Kilpailu- ja kuluttajavirasto vanhentumisajan kuluessa on todennut rikkomisen taikka käynnistänyt sitä koskevan tutkinnan, oikeus korvaukseen ei kuitenkaan vanhene ennen kuin on kulunut vuosi siitä, kun asia on lainvoimaisesti ratkaistu tai sen käsittely on muuten päättynyt.

Sovintoon tähtäävä riitojenratkaisu

Työryhmän ehdotuksen mukaan sovintoon tähtäävä riitojenratkaisu voi keskeyttää vanhentumisajan kulumisen ja korvauskanteen käsittelyn tuomioistuimessa. Sovintoratkaisun jälkeen tuomittavasta korvauksesta vähennetään sovintoratkaisuun osallistuneen rikkomiseen syyllistyneen osuus vahingosta. Tämän jälkeen maksettavaksi jäävästä osasta korvausta vastaavat tietyin poikkeuksin vain muut rikkomiseen syyllistyneet, eivätkä nämä voi vaatia sovintoratkaisuun osallistunutta maksamaan sovintoratkaisua suurempaa osuutta korvauksesta.


Lisätiedot:

Mikael Wahlbeck
Partner
Telephone: +358 9 2288 4331
Mobile: +358 40 550 9769
mikael.wahlbeck@hannessnellman.com
 
Antti Järvinen
Partner
Telephone: +358 9 2288 4447
Mobile: +358 40 731 8163
antti.jarvinen@hannessnellman.com