When a Document Becomes Lost in a Court (Available in Finnish)

Authors: Olli Mäkelä and Matti Tyynysniemi

Kun asiakirja katoaa tuomioistuimessa

Korkeimman oikeuden ratkaisut KKO 2020:41 ja KKO 2020:71

Kirjoitimme keväällä korkeimman oikeuden ratkaisusta turvaamistoimista vahingonkorvausasioissa KKO 2020:41. Tänään perjantaina 25.9.2020 korkein oikeus purki ratkaisun menettelyvirheen takia ratkaisulla KKO 2020:71.

Asiassa oli tiivistetysti kyse siitä, että aiemman ratkaisun KKO 2020:41 käsittelyn yhteydessä vastaaja A Oy oli toimittanut korkeimmalle oikeudelle kirjallisen lausuman, joka oli käsittelyn yhteydessä ”kadonnut”. Lausuma oli saapunut sähköpostitse korkeimman oikeuden kirjaamoon, mutta tuntemattomaksi jääneestä syystä sitä ei ollut toimitettu eteenpäin tuomareille. Lausuman huomioimatta jättäminen oli menettelyvirhe.

Oikeudenkäyntiä koskevassa yleislaissa oikeudenkäymiskaaressa säädetään, että lainvoiman saanut tuomio voidaan kantelusta poistaa, jos oikeudenkäynnissä on tapahtunut menettelyvirhe, jonka havaitaan tai voidaan otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen. Korkein oikeus joutui uudessa ratkaisussaan arvioimaan, oliko virhe olennaisesti vaikuttanut lopputulokseen ja tuliko aiempi päätös siten poistaa menettelyvirheen perusteella.

Aiemmassa prosessissa antamassaan kadonneessa lausumassa A Oy oli muun ohella vaatinut, että kantaja B Oy:n jättämää uutta todistetta ei tule ottaa huomioon. Korkein oikeus oli kuitenkin ottanut huomioon B Oy:n uuden todisteen mainiten yhtenä perusteena sen, että A ei olisi antanut lausumaa asiasta. Lisäksi A oli jättänyt lausuman yhteydessä uutta vastatodistelua, joka puhui B Oy:n jättämää uutta todistetta vastaan.

Korkein oikeus oli arvioinut turvaamistoimen perusteena olevan väitetyn B Oy:n saamisen todennäköisyyttä ja määrää. Korkein oikeus katsoi, että A Oy:n lausumassa esitetyt seikat ja siinä vedottu vastatodistelu eivät olleet selvästi merkityksettömiä ja ne olisivat voineet osaltaan vaikuttaa saamisen todennäköisyyden tai ainakin saamisen todennäköisenä pidettävän määrän arviointiin, eli myös turvaamistoimiasian lopputulokseen. Näin ollen korkein oikeus katsoi, että aiempi turvaamistoimipäätös KKO 2020:41 tuli purkaa.

Turvaamistoimiasian käsittely jatkuu korkeimmassa oikeudessa, ja oletettavasti korkein oikeus antaa uuden ratkaisun myöhemmin.

Mitä kokonaisuudesta voi oppia?

Kaikissa organisaatioissa sattuu virheitä, myös oikeuslaitoksessa. Tapaus on silti poikkeuksellinen. Keskeistä on, että korkein oikeus pyrki korjaamaan virheen ja otti turvaamistoimiasian uudelleen käsittelyyn. Muunlaista lopputulosta olisikin ollut vaikea puolustaa.

On vaikea nähdä, miten asianosainen A Oy olisi voinut ennakoida tai estää menettelyvirhettä. Asianajajan rutiinitoimenpide on soittaa kirjelmän toimittamisen jälkeen tuomioistuimen kirjaamoon perille saapumisen varmentamiseksi, mutta asiakirjojen etenemiseen tuomioistuinorganisaation sisällä on vaikea vaikuttaa. Ilmeisesti lausuman huomioimatta jättäminen tuli A Oy:n tietoon vasta turvaamistoimiratkaisun antamisen yhteydessä.

Merkityksellisiä ovatkin lähinnä jälkikäteiset puuttumismahdollisuudet. Oikeudenkäymiskaaressa on lähtökohtaisesti varsin toimivia keinoja ylimääräiselle muutoksenhaulle muun muassa menettelyvirheiden johdosta. Keskeistä on, millaiseksi näitä koskeva oikeuskäytäntö muodostuu. Jos ylimääräinen muutoksenhaku on liian helppoa, se johtaa oikeudenkäyntien pitkittymiseen ja lopullisten ratkaisujen epävarmuuteen. Jos taas ylimääräisen muutoksenhaun edellytyksiä tulkitaan liian tiukasti, voi asianosaisen olla vaikea saada tehokkaasti oikeutta selvissäkään virhetapauksissa. Korkeimman oikeuden ratkaisu tasapainoilee onnistuneesti näiden tavoitteiden välillä.

Onko aiemmalla päätöksellä KKO 2020:41 arvoa oikeuslähteenä virheestä huolimatta? Sekä kielteistä että myöntävää vastausta voi puoltaa. Ratkaisun purkamisen myötä sen oikeusvaikutukset poistuvat. Toisaalta korkeimman oikeuden ratkaisuilla on merkitystä muillekin kuin asianosaisille nimenomaan ennakkopäätöksinä. Todistetta koskevan menettelyvirheen ei pitäisi vaikuttaa siihen, mikä turvaamistoimia koskeva oikeusohje KKO:n oli tarkoitus ratkaisulla antaa. Korkein oikeus mahdollisesti selventää ratkaisun KKO 2020:41 merkitystä antaessaan myöhemmin uuden ratkaisun turvaamistoimiasiassa.