Voiko määräävässä asemassa oleva yritys veloittaa eri asiakkailtaan eri hintoja samoista tuotteista?

Author: Jenni Heurlin

Yritysten hinnoittelukäytännöt eri toimialoilla monipuolistuvat jatkuvasti. Esimerkiksi niin sanotussa dynaamisessa hinnoittelussa tuotteen tai palvelun hintaan vaikuttavat markkinakysynnän hetkittäiset muutokset. Tällaista hinnoittelua on käytetty jo pitkään esimerkiksi lentolippujen ja hotellihuoneiden hinnoittelussa, ja mallille on löytynyt hiljattain myös monia uusia käyttöalueita.

Hintasyrjinnällä taas viitataan perinteisesti tilanteeseen, jossa yritys hinnoittelee myymänsä tuotteet tai palvelut eri tavoin eri asiakkaille, vaikka tuotteiden tuotantokustannukset eivät eroaisi toisistaan. Toisaalta hintasyrjintää voi olla myös se, että yritys tarjoaa eri asiakkaille tuotteet tai palvelut samalla hinnalla, vaikka näiden tuotantokustannukset eroaisivat toisistaan. Esimerkiksi mainitussa dynaamisessa hinnoittelussa tuotantokustannukset eivät lähtökohtaisesti vaikuta hinnoitteluun, vaan hintaa ohjaa hetkittäinen kysyntä.

Hintasyrjintä voi olla kiellettyä määräävässä markkina-asemassa olevalle yritykselle. Euroopan unionin tuomioistuin (“EUTI”) antoi viime viikolla merkittävän ennakkoratkaisun, jossa se valotti sitä, milloin määräävässä markkina-asemassa oleva yritys on vaarassa rikkoa määräävän aseman väärinkäyttökieltoa veloittaessaan eri asiakkailtaan eri hintoja (C-525/16).

Viimeviikkoisen ratkaisun keskiössä on verrattain suppea kysymys: mitä tarkoittaa ja millaista näyttöä edellyttää määräävän markkina-aseman väärinkäyttökieltoa koskevassa SEUT 102(c) artiklassa oleva vaatimus siitä, että erilaisten ehtojen soveltaminen eri kauppakumppaneiden samankaltaisiin suorituksiin on kilpailunvastaista silloin, kun se asettaa kauppakumppanit epäedulliseen kilpailuasetelmaan. Kysymys nousi alun perin esiin portugalilaisessa tuomioistuimessa, jonka tehtävänä on arvioida, käyttikö tekijänoikeusorganisaatio GDA väärin määräävää markkina-asemaansa soveltamalla eriytettyjä hinnoittelutaulukoita lisenssien hankintaan erityisesti kahden kilpailevan mediayhtiön välillä.

EUTI:n ratkaisun mukaan, jotta hintasyrjintä voisi luoda epäedullisen kilpailuasetelman asiakkaiden välille, hintasyrjinnän on vaikutettava korkeampia hintoja maksaneen toimijan etuihin. EUTI:n mukaan pelkästään korkeampien hintojen maksamisesta aiheutuva välitön haitta ei riitä osoittamaan tätä mahdollista vaikutusta, eikä erilaisten hintojen perimisen myöskään voida olettaa johtavan epäedulliseen kilpailuasetelmaan.

EUTI ei asettanut mitään vähimmäiskynnystä sille, kuinka tuntuva vaikutus voi johtaa kiellettyyn menettelyyn. Tästä huolimatta erilaisten hintojen veloittaminen ei vielä itsessään ole kiellettyä, eivätkä kaikki erilaisten hintojen perimisestä aiheutuvat haitat tarkoita, että yritys olisi väärinkäyttänyt määräävää markkina-asemaansa.

EUTI ei ratkaisussaan myöskään edellytä näyttöä siitä, että kilpailuasetelma olisi tosiasiallisesti ja määrällisesti mitattuna heikentynyt, vaan riittää, että näyttö osoittaa menettelyn olevan omiaan johtamaan kilpailun vääristymiseen kauppakumppanien välillä. Tätä varten onkin tarkasteltava yksittäiseen tapaukseen liittyviä olosuhteita. Ratkaisussaan EUTI antoi hyödyllisiä esimerkkejä siitä, millaisia seikkoja arvioinnissa voidaan ottaa huomioon:

• Yrityksen määräävä markkina-asema, hintoja koskeva neuvotteluvoima sekä hintoja koskevat ehdot ja järjestelyt. Tapauksessa tarkastelun kohteena olevat toimijat olivat GDA:n suurimpia asiakkaita, ja tuomioistuimella oli todisteita siitä, että näillä toimijoilla oli tiettyä neuvotteluvoimaa GDA:han nähden. GDA:n hinnoittelua sääntelee myös laki, jonka mukaan osapuolten on turvauduttava välimiesmenettelyyn, mikäli hinnoista ei muutoin päästä yksimielisyyteen.

• Hintojen suuruus ja soveltamisaika. EUTI toteaa ratkaisussaan julkisasiamiehen tavoin, että jos hintojen eriyttämisen vaikutus toimijan kustannuksiin tai kannattavuuteen ja tuloihin ei ole merkittävä, voidaan tietyissä tilanteissa päätellä, ettei hintojen eriyttäminen voi vaikuttaa toimijan kilpailuasetelmaan. EUTI:n käsittelemässä tapauksessa eriytettyjä hintoja sovellettiin vuosina 2010–2013, mutta niiden osuus toimijan kokonaiskustannuksista ja vaikutus tuottoihin oli vähäinen.

• Intressi sulkea kauppakumppani pois markkinoilta. EUTI katsoi päätöksessään, ettei määräävässä markkina-asemassa olevalla yrityksellä ole lähtökohtaisesti intressiä sulkea kauppakumppaneitaan pois tuotantoketjun myöhemmän vaiheen markkinoilta, jos hinnoittelu koskee ainoastaan näitä myöhempiä markkinoita. Tämä tarkoittaa käytännössä, että mikäli määräävässä asemassa oleva toimija ei itse ole aktiivinen niillä markkinoilla, joilla sen asiakkaat toimivat, ei sillä ole kannustimia sulkea tiettyä toimijaa pois markkinoilta. EUTI otti tämän osalta huomioon myös asiakirjanäytön, joka ei sisältänyt mitään viitteitä poissulkemistarkoituksesta.

Viimeviikkoinen ratkaisu selkeyttääkin aiempaa syrjivään hinnoitteluun liittyvää oikeuskäytäntöä. Samalla ratkaisu vahvistaa aiempien määräävässä asemassa olevien yritysten hinnoittelua koskevien ratkaisujen mukaisesti, että tarkasteltaessa määräävässä asemassa olevan yrityksen hinnoittelukäyttäytymistä väärinkäyttökiellon arvioinnissa on syytä tutkia yrityksen menettelyn vaikutukset.

Vastaus otsikon kysymykseen on siis lähtökohtaisesti kyllä, mutta se edellyttää hinnoittelun vaikutusten huolellista arviointia.