Further Guidance on Sustainability Collaboration Between Competitors Through the European Commission’s Draft Horizontal Guidelines (Available in Finnish)
14 April 2022
Authors: Maria Wasastjerna, Meri Dahlqvist, and Susanna Kyllöinen
Kilpailevien yritysten vastuullisuusyhteistyö helpottumassa uusien oikeusohjeiden myötä
Euroopan komissio julkaisi maaliskuussa 2022 pitkään odotetun luonnoksen kilpailevien yritysten välisiä yhteistyösopimuksia koskevista oikeusohjeistaan. Voimassa oleva ohjeistus on laadittu yli kymmenen vuotta sitten ja meneillään olevan päivityksen myötä ohjeisiin halutaan sisällyttää erityisesti EU:n digitaalisen ja vihreän siirtymän vaatimukset.
Ohjeistukseen sisältyy kaksi kilpailuviranomaisen ryhmäpoikkeusasetusta, jotka koskevat tutkimus- ja kehityssopimuksia sekä erikoistumissopimuksia, sekä niiden tulkitsemista koskevat horisontaaliset suuntaviivat. Horisontaalisissa suuntaviivoissa annetaan ohjeita myös muiden kilpailijoiden välistä yhteistyötä koskevien sopimusten arviointiin.
Perussäännöt ja periaatteet säilyvät päivitetyssä ohjeistuksessa ennallaan. Kilpailuoikeuden mukaan kilpailijoiden väliset sopimukset, jotka rajoittavat kilpailua, ovat lähtökohtaisesti kiellettyjä. Jos yhteistyöllä kuitenkin saavutetaan tehokkuusetuja, voi se poikkeuksellisesti olla sallittua. Komission horisontaalisten suuntaviivojen avulla yritykset voivat itse arvioida kilpailijoiden kanssa tehtävien sopimusten lainmukaisuutta.
Suuntaviivoissa on nyt huomioitu vastuullisuutta ja kestävää kehitystä edistävät sopimukset ja yhteistyömuodot. Kilpailijoiden välinen yhteistyö voi olla tehokas tapa saavuttaa ilmasto- ja muita vastuullisuustavoitteita, mutta keskenään kilpailevat yritykset ovat tähän asti saattaneet pidättäytyä yhteistyöjärjestelyistä muun muassa relevantin viranomaisohjeistuksen puutteesta tai epäselvyydestä, tai kilpailurikkomuksiin liittyvistä merkittävistä seuraamuksista johtuen.
Uusin suuntaviivoihin on lisätty erillinen kestävän kehityksen sopimuksia (sustainability agreements) koskeva luku, jossa selvennetään, milloin kilpailijoiden yhteistyösopimukset ovat kilpailuoikeudellisesti sallittuja. Kestävän kehityksen sopimuksilla tarkoitetaan kaikenlaisia järjestelyjä, joilla pyritään aidosti edistämään yhtä tai useampaa kestävyys- tai vastuullisuustavoitetta. Vastuullisuuden käsitettä tulkitaan suuntaviivaluonnoksessa laajasti ja siihen katsotaan kuuluvaksi ilmastonmuuton hillitsemisen lisäksi myös monia muita osa-alueita, kuten luonnonvarojen säästäminen, ihmis- ja eläinoikeuksien kunnioittaminen sekä toimitusketjun sietokyky (resilient infrastructure and supply chains).
Uusissa suuntaviivoissa tietynlaiset kestävän kehityksen yhteistyösopimukset on katsottu lähtökohtaisesti sallituiksi. Kestävän kehityksen sopimukset herättävät kilpailuoikeudellisia huolenaiheita vain, jos ne vaikuttavat kilpailuparametreihin, kuten tuotteiden tai palveluiden hintaan, määrään, laatuun tai innovointiin. Sallittua olisi esimerkiksi perustaa toimittajien tuotantoprosessien vastuullisuutta koskevia tietokantoja yhdessä kilpailijan kanssa.
Myös kestävän kehityksen standardointisopimukset yritysten välillä voivat olla sallittuja. Jos sopimuksella pyritään aidosti kestävyystavoitteeseen, suuntaviivaluonnoksessa säädetyn safe harbour -poikkeuksen mukaan kestävän kehityksen standardointisopimuksilla ei todennäköisesti ole kielteisiä vaikutuksia kilpailuun, kunhan suuntaviivoissa listatut kumulatiiviset edellytykset täyttyvät. Tällaisilla sopimuksilla kilpailijat voisivat sopia esimerkiksi tiettyjen vastuullisuusstandardien noudattamisesta tuotannossa tai kestävyysperiaatteiden vastaisten tuotteiden tai tuotantotapojen lopettamisesta tai korvaamisesta.
Kestävän kehityksen sopimus voi ehdotuksen mukaan olla sallittu silloinkin, kun sillä on negatiivisia vaikutuksia kilpailuun. Tämä kuitenkin edellyttää muun muassa sitä, että sopimus tehostaa tuotantoa tai tuotteiden jakelua taikka edistää teknistä tai taloudellista kehitystä. Kuluttajien on lisäksi saatava kohtuullinen osa sopimuksen tuottamasta hyödystä.
Suuntaviivaluonnoksen mukaan sopimuksista saatavat kuluttajien hyödyt voivat olla suoria etuja kestävän tuotteen käytöstä tai epäsuoria etuja, kuten se, että kuluttajat arvostavat kestävän kulutuksensa vaikutusta muihin. Tällöin kuluttajat ovat valmiita esimerkiksi maksamaan korkeamman hinnan kestävästä tuotteesta.
Kuluttajahyötyinä voidaan huomioida tietyissä tapauksissa myös sellaiset edut, jotka kohdistuvat jollekin toiselle markkinalle kuin sille, jota kilpailijoiden välinen yhteistyösopimus koskee, kunhan sopimuksella saavutetuista tehokkuuseduista hyötyvä kuluttajaryhmä on pääosin sama. Myös sellaiset yhteiset hyödyt, joita kuluttajat voivat saada markkinoiden ulkopuolella, voidaan ottaa huomioon. Esimerkiksi vähemmän saastuttavaa polttoainetta ostavat autoilijat ovat myös kansalaisia, jotka hyötyvät puhtaammasta ilmasta, jolloin puhtaammasta ilmasta saatavat kestävyyshyödyt voidaan huomioida yhteistyösopimuksen sallittavuuden arvioinnissa.
Komissio kerää parhaillaan sidosryhmiltä palautetta muutosehdotuksiinsa ja lopullisten suuntaviivojen on suunniteltu tulevan voimaan vuoden 2023 alkupuolella.
Hannes Snellmanin kilpailuoikeustiimi seuraa sääntelyn kehittymistä ja asiantuntijamme vastaavat mielellään aiheeseen liittyviin kysymyksiin.